Erilaiset tutkimuskeskukset ja biopankit varastoivat ja analysoivat DNA-näytteitä ja niistä saatuja tutkimustuloksia. Kerätyn datan avulla voidaan toteuttaa laajojakin tutkimuskokonaisuuksia. Suurin osa tutkimuskeskuksista on valtiollisen rahoituksen piirissä, mutta on olemassa myös pienempiä, yksityisiä ja erikoistuneita palveluja tarjoavia keskuksia.
Monipuoliset tutkimuskeskukset
Tutkimuskeskuksissa ei keskitytä yksinomaan biologisen materiaalin säilyttämiseen, joskin se on osa myös biopankkeina toimivien keskusten työtä. Keskuksissa kehitetään uusia tutkimusmenetelmiä, analysoidaan tilastoja, suunnitellaan analyysejä, avustetaan tutkijoita analyysien teossa ja tutkimussuunnitelmien laatimisessa, koordinoidaan raakadataa ja sen käyttöä, sekä tarkkaillaan tutkimusprojektien laadun tasaisuutta läpi koko projektin.
Tutkimuskeskuksissa tapahtuvat myös tietojenkäsittelyn toiminnot, kuten uusien ohjelmistojen suunnittelu ja toteutus, sekä suurten datamäärien käsittelyä vaativat tietokoneajot. Jo yksittäisen solun DNA vaatii tietokoneelta tallennustilaa ja prosessitehoja, joita keskusten tehokkaat tietokoneet tarjoavat.
Erilaiset projektit
Tutkimuskeskusten projekteissa tutkitaan geenejä ja niistä saatavaa dataa monesta eri lähestymiskulmasta. Esimerkkejä projekteista ovat mm. täsmälääkityksen tutkimus, eri sairauksien esiintymistä etnisissä ryhmittymissä koskeva tutkimus, rikostutkinnan kehittämiseen ja laajentamiseen suuntautuva tutkimus, geenien ja ympäristön vaikutuksen keskinäisen suhteen tutkiminen, sekä yleinen perinnöllisyyden tutkimukseen tarvittavan tilastodatan käsittelyn ja analyysin kehitystyö. Tutkimuskeskusten henkilöstöltä vaaditaan monipuolista osaamista alan kehittämiseksi.
Erikoistuneet keskukset
Osalla tutkimuskeskuksista on tarkasti määritelty toiminta-alue. Esimerkiksi ihmisen genomille, syövän geneettiselle tutkimukselle ja lääketieteelliselle geenitutkimukselle on omat tutkimuskeskuksensa.
Tutkimuskeskusten päämäärät löytyvät niiden tavoiteasettelusta. Yksi olennaisista päämääristä jokaisella keskuksella on tietokannan koon kasvattaminen siten, että tutkimukseen tarvittava data olisi saatavilla, ja sitä olisi tarpeeksi tilastollisesti merkittävien erojen esiin tuomiseksi. Sen kautta voidaan alkaa tehdä käytännön asioita, kuten lääkityksen ja hoidon kehittämiseen tähtääviä toimenpiteitä. DNA-näytteiden jatkuva kerääminen ja analysointi on tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta välttämätöntä.
Tutkimuskeskusten toiminnan perusteet
Suuri osa tutkimuskeskuksista on kansallisten terveydenhuollon organisaatioiden alaisia. Tällöin niiden toiminta on riippuvaista kulloinkin vallassa olevien poliittisten päättäjien näkemyksestä. Yksityisenä toimivat keskukset rahoittavat toimintansa suoraan kuluttaja-asiakkaiden avulla. Tarjolla olevista palveluista löytyy DNA-analyysejä esimerkiksi sairausriskin selvittämiseksi, perinnöllisen sairauden tunnistamiseksi, sukulaisuussuhteiden selvittämiseksi ja potentiaalisten sukulaisten löytämiseksi erilaisista tietokannoista. Alalla olevien yksityisten toimijoiden laatu ja luotettavuus vaihtelevat hyvinkin suuresti.